Olipa kerran vanha tietokone nimeltä Kipinä. Se ei ollut nopein eikä kaunein, mutta sillä oli yksi erikoinen unelma: se halusi oppia munimaan munia, aivan kuten kanat.
Kaikki muut koneet nauroivat.
"Sinähän olet tietokone!" sanoi tulostin. "Tietokoneet laskevat numeroita, eivät muni munia."
Mutta Kipinä ei lannistunut. Se alkoi tutkia kaikkea mahdollista linnuista, pesistä ja munista. Se luki kirjoja, katseli luontodokumentteja ja keskusteli pihan kanojen kanssa.
Eräänä yönä Kipinä rakensi itselleen pehmeän pesän vanhoista näppäimistöistä, hiirimatoista ja villalangasta. Se istui pesäänsä odottamaan.
Aamulla pesässä oli... yllätys!
Ei kananmuna, vaan pieni, hohtavan kultainen datamuna. Kun muna aukesi, siitä kuoriutui iloinen pikku ohjelma, joka osasi laulaa linnunlauluja ja ratkaista pulmia yhtä aikaa.
"Enhän minä oppinut munimaan kananmunia", Kipinä hymyili. "Mutta opin luomaan jotain aivan omaa."
Siitä lähtien Kipinä muni silloin tällöin uusia datamunia. Jokaisesta kuoriutui erilainen pieni ohjelma: yksi maalasi sateenkaaria näytölle, toinen kertoi vitsejä, kolmas auttoi lapsia oppimaan lukemaan.
Vähitellen muutkin tietokoneet ymmärsivät, ettei tärkeintä ollut tehdä juuri samaa kuin muut, vaan löytää oma erityinen tapansa luoda maailmaan iloa.
Ja niin Kipinästä tuli koko tietokonelaakson kuuluisin "muniva tietokone" – ei siksi, että se olisi ollut kana, vaan siksi, että sen mielikuvitus oli suurempi kuin kenenkään muun.
Sen pituinen se. 🥚💻
Chatgpt:n kertoma satu.
